PERUSTIEDOT
Nimi: Luixa.
Ikä: Kolmisen vuotta.
Sukupuoli: Narttu.
Lauma/asema: Laumaton, ei asemaa.
Kyvyt: Ei ole.

SUHDEKIEMURAT
Ystävät:
Viholliset:
Ihastus:
Puoliso:

Ulkonäkö: Ulkonäkö: Luixan säkäkorkeus ylettyy nipin napin 65 senttimetriin ja hänen ruumiinsa on erittäin siro, sulavalinjainen ja voi näyttää hennolta, jota ei kuitenkaan ole. Hänen päänsä on yhtä siro kuin vartalonsakin, ja hänen korvansa – ainakin toinen – on eteenpäinsuuntautunut, toinen sen sijaan roikkuu lurpottaen sivulla muistutuksena vanhasta vammasta. Hänellä on suuret, mantelinmuotoiset ja eripariset silmät, joista toinen on syvänsininen, toinen tumman meripihkanvihreä. Silmissä on yleensä tyyni, rauhanomainen katse.
Nartun turkki on tummanruskea, mutta hänen karvoituksessaan on myös vaalean beige alue, joka ylettyy vatsanaluksesta leukaan saakka. Hänen turkkinsa on hyväkuntoinen ja silkinpehmoinen karvoitus on keskipitkää. Vaalean beigen sävyä on myös korvien sisäpinnoissa sekä raajoissa. Takaraajoissa vaalea alue on pienempi mutta eturaajojen väristys kulkee erikoisen mutkittelevasti ylös jalkaa melkein hartiaan asti.

Luonne: Luixa on erakonomainen, nuori ja yksinviihtyvä narttu, jota ei ole ystävillä siunattu. Hän on ajan myötä jollakin tapaa tullut pakkomielteiseksi seurastaan; mikäli hän joutuu narttujen seuraan, tai ainakin suuren narttuväkijoukon ympäröimäksi, on hän vähällä saada hermoromahduksen. Tämä johtaa luultavasti juurensa nartun pentuaikaan, jolloin hänen turvanaan ja tukenaan oli viisiuroksinen pentue. Tästä johtuu varmaankin myös nartun turvaisa olo urosseurassa.
Vaikka Luixa ei erityisen seurallinen olekaan, ihastuu hän melkoisen helposti. Hän ei kuitenkaan koskaan (ainakaan lähes) paljasta tunteitaan kenellekään, ellei ole aivan varma että saa vastarakkautta myös toiselta osapuolelta. Aiempia romanttisia suhteita nartulla ei olekaan. Yleensä mikään suhde Luixa ei kestä kovin kauaa juuri tämän erakkoluonteen takia.
Silloin tällöin Luixa on hiukan kateellinen harvoille, jo aikoja sitten menetetyille kavereilleen näiden hyväksymisen takia – miksi heidät hyväksytään, mutta häntä ei? Yleensä kovin rauhanomaisen luonteen lisäksi narttu kuitenkin myös suuttuu aika helposti. Silloin tällöin nartulle tulee kiusaus mennä uhittelemaan laumoihin kuuluville susille, mutta pitää kuitenkin malttinsa ja palaa omiin oloihinsa.
Yleensä narttu käyttää järkeä ennen kuin toimii, mutta on myös niitä hetkiä joina hän toimii ennen kuin ajattelee. Vaikka narttu onkin kovin hiljainen, hän myös on suorasanainen ja sanoo aina kaiken juuri kuten ajattelee.
Luixa keskittyy yleensä erittäin hyvin kaikkeen mitä tekee, joten jos hänet keskeytetään, seuraa vihanpuuska. Osa nartun kärttyisyydestä johtaa hänen pentuaikaansa, jolloin hän koki tulleensa hylätyksi. Silloin tällöin nartun näkee istumassa yksin ja tuijottamassa taivaalle lähes ulvoen surusta tunteidensa vuoksi.

Menneisyys: Luixa syntyi myrskyisenä talviyönä erään pienen susilauman alfaparille kolme vuotta sitten, heikkona ja kuolemaa tekevän näköisenä. Hänen synnyinpentueessaan oli viisi urosta nartun lisäksi, joten tietyssä iässä narttu tunsi olonsa hylätyksi – kukaan ei leikkinyt nuoren pennun kanssa, ja emokin tuntui olevan hänelle vain imettämistä varten.
Kun muille pennuille lähdettiin opettamaan metsästämisen saloja, nuori narttu sai tarpeekseen. Hän karkasi pesäaukiolta, jonne vain vanha urossusi oli jäänyt vahtimaan hylätynoloista pentua. Hän vaelsi yksin muutaman päivän nälkäkuoleman partaalla ja lopulta lysähti sulavaan kevätlumeen odottamaan kuolemaa tai karhua joka hoitaisi loppuun sen, minkä nälkä oli aloittanut. Karhun sijasta saapui alfauros, pennun isä, joka ensimmäisen kerran tuntui huomaavan heikon pennun. Uros tarttui hampaillaan Luixaan ja kantoi lauman luo. Hänen elämänsä jatkui lauman parissa tuttuun tapaa, huomaamattomana heikkona pentuna, tulevana omegana. Hän kasvoi vuoden ikäiseksi tuolla kasvatusmenetelmällä, ja alfapari vaikutti yllättyneeltä, kun heikosta ja laihasta pennusta kehittyi kaunis, sirorakenteinen susi. Vuoden kuluttua hän koki kuitenkin sen karun kohtalon; joutui karkotetuksi laumasta tulevien pentujen tieltä.
Nyt Luixa oli yksin. Hän vaelsi talvisessa maisemassa metsästäen helppoa riistaa ja harhautuen yhä kauemmas synnyinlaaksostaan.
Narttu yritti muutamaan otteeseen liittyä vaelteleviin susilaumoihin, mutta epäonnistui. Häntä pidettiin uhkana, täysin tuntemattomasta syystä. Hiljalleen sosiaalinen narttu sulkeutui kuoreensa ja muuttui hiljaiseksi, rauhalliseksi erakoksi joka vaelsi vuoden päivät päämäärättömästi. Pian hän tunsi muutoksen nahassaan – hän oli saapunut erilaiseen paikkaan, erilaiseen hyvinkin, taianomaiseen paikkaan. Se ei kuitenkaan ollut liian hyvällä tavalla erikoinen; ruokaa oli niukasti ja maa tuntui karulta lehtimetsän sammaleen tottuneen nartun polkuanturoissa.
Luixa tutustui hiljaisuuden vallitessa uuteen paikkaan ja sen karuudesta huolimatta päätti jäädä. Täällä hän saattaisi voida aloittaa uuden elämän ja ehkä löytää kumppaninsakin. Täällä, juuri niin. Siperiassa.

EXTRA FAKTOJA
- Rakastaa kesäisin heinikossa piehtarointia.
- Silloin tällöin saattaa vaikuttaa törkeäsanaiselta suorapuheisuutensa takia.